Uutena bloggaajana täytyy varmaan kertoa muutama asia itestäni, niin ymmärrät joitakin asioita jatkossa huomattavasti paremmin:

1. Pidän kaikesta söpöstä, pörröisestä ja vaaleanpunaisesta (yhdessä tai erikseen).

2. Pelkään lintuja

3. Tykkään leipoa, mutta vielä enemmän tykkään syödä herkkuja, kuten vaahtokarkkeja, cupcakeja ja irtokarkkeja

4. Ei, mie en oo lihava vaikka tykkäänkin herkutella

5. Ajatukseni karkailevat joskus ja miulla voi kestää useampikin tovi, kunnes pääsen takaisin raiteille

6. Olen luultavasti aamu-unisin ihminen, jonka tiedät

7. Jotkut pitävät miuta erittäin tyhmänä, koska olen kiinnostunut kaikesta, mitä ympärillä tapahtuu ja kyselen paljon (joskus tyhmiäkin asioita), mutta itse oon sitä mieltä, että mitä enemmän kyselee (tyhmiäkin), sitä enemmän oppii (mummona oon luultavasti lähes yhtä fiksu ku Einstein!)

8. Tykkään piirrellä tylsiin lappuihin ja papereihin pieniä sydämiä ja kukkia

9. Haluan joskus hankkia minikokoisen ruskean tai harmaan villakoiran

10. Oon jo pitkään halunnu vaaleanpunaisen pehmeän pyjaman, jossa on keltaisia ankkoja

11. Rakastan videopelejä, mutta myös lautapelit kiinnostaa

12. Olen toivoton romantikko

13. Itken edelleen tietyissä leffoissa, vaikka olisin nähnyt ne usempaan kymmeneen kertaan

14. Minua kiinnostaa muoti, ja haluan näyttää hyvältä (vaatekaapista löytyy muodikkaitakin vaatteita), mutta pääosin pukeudun mukaviin ja rentoihin vaatteisiin.

15. Olen jo pitempään haaveillut työskentelystä sisustusalalla

16. Haluaisin käyttää aina korkokenkiä niitten ulkonäön takia, mutta valitsen kuitenkin yleensä rennommat kengät jalkaan

17. Keräilen muumimukeja ja -purkkeja

18. Rakastan tauluja ja kynttilöitä

Ja kaikkein tärkein on se, että elän unelmieni miehen kanssa unelmieni kodissa ja käyn jokapäivä unelmieni paikoissa unelmieni autolla.

    Tai niin ainakin luulin kaiken menevän, kun muutin reilu vuosi sitten savoon rakkauden perässä silloisesta opiskelukaupungistani Lahdesta. Kaiken piti mennä hyvin- sain vihdoinkin herätä rakkaimman ihmisen vierestä joka aamu ja mennä nukkumaan saman miehen kainaloon joka ilta, työpaikka savosta oli hakusessa ja vihdoinkin kämppäkin oli jopa elettävän kokonen edelliseen koirankoppiin verrattuna. Kaikki tuntui aluksi loistavalta, sillä ennen näimme vain pari kertaa kuussa muutamien päivien jaksoissa. Kaukosuhde oli aika vaikea tapa aloittaa parisuhde, mutta toisaalta, se loi meille jo heti alkuun vahvan perustan ja luottamuksen toisiimme, jolloin yhteenmuutto oli helpompaa.

      Nykyään avoliitto tuntuu hyvinkin raskaalta, sillä likaiset ja hikiset urheilusukat lattialla, voileipätarvikkeiden unohtaminen pöydälle ja vessanpöntön kansien ylösjättäminen (tiedän, aika kliseistä) ärsyttävät entistä enemmän sen jälkeen kun jäin työttömäksi ja rahahuolet sekä uhkaavasti häilyvä syrjäytyminen painavat alati mielessä. Kyllä, elämme aika tiukilla nykyään. Mieheke opiskelee ammattikorkeassa ja opintotukien määrä ei tunnetusti riitä mitenkään kattamaan kahden ihmisen menoja. Itsellä ei vielä ole tukiin liittyvät asiat täysin selviä, sillä elämässä on ollut melkoisia muuttujia taannoin. Kumma kyllä, silti edelleen kaikenlaisten vaikeuksien jälkeen mies on pysyny rinnalla ja tukena ku kallio, mistä oon ihan mielettömän kiitollinen. En tiiä mitä hyvää oon tehny elämäni aikana, kun oon ansainnu tuollasen aarteen. 

Joo, tää alku voi olla aika hankalaa oppia oikee kirjotustapa, kun en oo pitkään aikaan kirjottanu mietteitä mihinkään, mikä on sinänsä outoa, kun ennen pidin aktiivisesti päiväkirjaa ja kirjotin kirjoja ja runoja, mutta eiköhän tää tästä lähe- hiljaa hyvä tulee! :)