Elämä on näyttäny monet eri puolensa sen jälkeen kun tulin takaisin kotiin. Eka päivä meni oikeastaan täysin miehen kainalossa kiehnätessä- sen verta kova hellyydenkipeys oli iskeny reissussa, mutta onneks tunne oli molemmin puoleinen.

Oon ollu paljon pirteempi ja ilosempi kotiin palun jälkeen. Itseasiassa en muista millon viimeks oisin ollu näin positiivinen! Pidettiin kullan kanssa kunnon keskustelu hetki, jonka aikana käytiin läpi molempien huolia ja haaveita, ja se kieltämättä autto huimasti. Nyt kumpikin tietää, mistä toisen käyttäytyminen johtuu. Kulta on ottanu miut sen jälkeen paljon paremmin huomioon, ja mie oon antanu sille omaa tilaa- ja mikä parasta, molemmat tuntuu tyytyväisiltä.

Torstaina kävin selvittelemässä asioita KELAn ja työkkärin kanssa, ja siinä kävi just niinku pelkäsinkin- miun todistukset ja lausunnot eivät kelvanneet heille, joten ei siinä muukaan auttanu ku marssia takas entiseen työpaikkaan ja lääkärille kinuamaan parempia tositteita. Lupailivat kovasti hoitaa asiat nopeesti, mutta jotenkin kyllä epäilyttää. Miksei mikään voi mennä heti ensimmäisellä kerralla putkeen? Nää asiat on ollu nyt jo yli kuukauden selvittämättömänä muiden hitaan toiminnan takia, ja KELAlla hakemusten käsittelyaika on vähintään 6 viikkoa (eli 2kk). Millähän ne kuvittelee, että elän sen ajan? Sossustakaan rahaa ei tipu miehen asuntosäästötilin takia, eikä omat vanhemmatkaan voi loputtomasti lainata rahaa. Mutta toisaalta, täytyy olla tyytyväinen siihen, että tällä hetkellä rahahuolet tuntuu olevan ainut huolenaihe.

Kävin torstaina myös ottamassa omaksi piristykseksi nenäkorun. Nyt klyyvaria koristaa söpö pieni pallo, jossa on pinkki timantti. Sopii oikein mainiosti huulikorun kanssa. Smileyn oisin ottanu muuten, mutta mies ei lämmenny ajatukselle. Ehkä joskus toiste sitten. Tärkeintähän on, että näytän kullan mielestä hyvältä :)

Lisäks koin melkosen yllätyksen viime viikolla, kun netistä tilaamani mekko ilmesty. Jännitin hirveesti sen päälle mahtumista, koska mekko oli M-kokoa (n. 36"-38"), ja yleensä mekoissa miun koko on vähintään L (n. 40"-42"). Miun kropassa on ollu jo pitempään se ongelma, että M- koon paidat olis vyötäisiltä täydellisiä, mutta rinnuksista erittäin tiukkoja, kun taas L- koon paidat ois rinnuksista hyviä, mutta vyötäisiltä aivan liian löysiä. Miulla on ollu vaikeuksia löytää sopivia vaatteita jo pitempään, joten usein vaan ostan sellasia, jotka näyttää jotenkin siedettäviltä. Isojen rintojen huonoja puolia ehdottomasti :/ Joten, kun avasin postin mukana tullutta pakettia, jossa ootti todella seksikäs valkoinen minimekko, aloin tosissani hermostua. Otin mekon paketista ja hetken kattelin sitä joka suunnasta. Mekko oli tosi tiukka ja seksikäs, ja olin varma, etten sais sitä päälle ollenkaan. Kuitenkin päätin yrittää, vaikka olin aikalailla jo luovuttanu. Omaksi kummastukseski mekko istui tosi hyvin! Oli hiukan tiukka rinnoista, mutta tiesin, että se ei olis ongelma, jos mekkoa vaan pitäis useesti. Kangas venyis sopivaksi kyllä. Mieskin tuijotti silmät selällään ja kehui miuta kauniiks. Olin siitä otettu, koska kuulen harvoin kehuja. Onnistunut ostos siis!

Perjantaina vietettiin kahen kaverin synttäreitä. Käytiin yhessä Gamestopissa, mistä mukaan tarttui Silent Hill Shattered Memories Wiille. Sen jälkeen mentiin tuttuun pitseriaan, jossa on käyty joka vuos näitten henkilöitten synttäreillä, ja sen jälkeen mentiin kaverille kattomaan Naapurini Yamadat- oli muuten todella hämmentävä leffa! Ihan hauska, sai nauraa paljon, mutta silti todella hämmentävä. Hauskaa oli!

Lauantaina oli kaveripariskunnan läksiäiset. Hyö lähtevät Irlantiin ens viikolla pariks kuukaudeks, joten päätettiin tehä yhessä jotain kivaa. Mentiin heiän luokse, pelattiin parit Nintendolandin pelit ja sen jälkeen kulta sai "loistavan" ajatuksen- mennään ulos kokeilemaan kuinka iso lumipallo saadaan tehtyä porukalla! Kaikki innostu heti. Mietin oman vaatetuksen sopivuutta: valkonen minimekko, legginssit, korkkarit, pikkutakki ja ei lapasia tai pipoa. Mutta lähdettiin jokatapauksessa läheisen järven jäälle pyörittelemään lumipalloja. Ite toimin lähinnä kuvaajana, koska en halunnu vaatteiden menevän piloille. Ensin kaikki alko lumisodalla (mie pysyttelin sivummalla), jonka jälkeen sitten päätettiin toteuttaa idea suuresta lumipallosta. Tytöt halus kuitenkin koittaa, kuinka ison pallon saavat tehtyä omalla porukalla (3 tyttöä), joten pian oli käynnissä hurja lumipallon pyöritys kilpailu- tytöt vastaan pojat! Tyttöjen tekniikka oli paljon parempi ku pojilla. Pojat käytti hurjasti voimaa, ja ne työns palloa vähän jokasesta kulmasta, kun taas tytöt työns samalta puolelta, osa alempaa ja osa ylempää. Välillä tytöt käytti myös heiluri tekniikkaa. Homma näytti niin hauskalta, et päätin puolen tunnin pyörittelyn jälkeen tulla mukaan pyörittää tyttöjen palloa. Nyt meitä oli neljä, ja pallo liikku heti paljon paremmin. Kyllä siinä muutaman kerran naurahdin sille, miltä mahdettiin näyttää ohikulkevien lenkkeilijöiden mielestä.

Lopetettiin pyörittäminen vasta sitten, kun pallo ei liikkunu enää mihinkään suuntaan. Lopputuloksena oli noin 160 cm levee ja 160 cm korkee tiivis lumipallo. Periaatteessa voitettiin pojat, koska niitä oli 8 ja lopputulos oli n. 2 metrii levee ja 2 metrii korkee lumipallo. Myö saatiin suhteessa enemmän aikaan. Lopputuloksena miun mokkaset talvikorkkarit oli ihan litimärät ja piloilla, kädet aivan jäässä ja punaset, yhen tytön takki oli hajonnu, joltain oli nappi irronnu ja kaikki oli ihan läpimärkiä. Kyllä sen tuns, et jotain urheilullista tuli tehtyä. Miulla on edelleen hartiat ja niskat aivan jumissa- en meinannu eilen saaha takkia päälle ollenkaan. Mutta hiukan kyllä lohduttaa se, että sama tilanne se on muillakin :) Lopuks sit mentiin sisälle hetkeks lämmittelemään ja pelaamaan Silent Hilliä läpi, kunnes kello oli melkein 2 ja lähettiin uupuneina ja märin vaattein kotiin. Käytiin lämpimässä suihkussa ja juotiin kaakaot, jonka jälkeen lösähin sängylle ja nukahin heti. Sänky ei ollu pitkään aikaan tuntunu niin mukavalta! :D

Ystävänpäivä ois perjantaina. Ite en vietä ystävänpäivää oikeestaan ystävänpäivänä, vaan lähinnä rakastavaisten juhlapäivänä, jollaiseksi se on alunperin tarkoitettukin. Mitähän söpöä sitä keksis kullalle? Täytyis keksiä jotain, mistä se oikeesti tykkää. Pari vuotta sitten (mein ekana ystävänpäivänä) ostin kullalle tooosi ison nallen ja viime vuonna taisin leipoa kakun ja koristella sen söpösti. Tekis mieli viiä kulta syömään jonnekkin oikeesti romanttiseen paikkaan, mutta ei oo kyllä rahaa moiseen. Noh, onhan miulla tässä vielä muutama päivä aikaa miettiä! :)